Aurajoen yöjuoksu 2017

No niin, nyt on jokakeväiset yöjuoksut taas juostu. Lähtökohdat eivät olleet kummoiset, kun flunssan takia oli pari viikkoa treenitaukoa. Maanantaina koitin kaivaa kuntoa esiin lyhyellä vetoharjoituksella. Tarkoitus oli tehdä kaksi kilsan vetoa 3.35-vauhdilla ja päälle vielä pari puolen kilsan vetoa. Lopetin ekan vedon 600 metrin jälkeen, kun ei kulkenut yhtään. Väänsin vielä toisen 500 metrin vedon ja totesin, että ei tule mitään. Keskivauhdit vedoissa 3.44 ja 3.41. Päätin että nyt ei auta kuin levätä, ja loppuviikon urheilut koostuivat vain tennispelistä ja -treeneistä.

Kisa-aamun hölkällä jalat tuntuivat yllättävän hyviltä. Odotukset eivät kuitenkaan kummoisesti nousseet maanantain surkean treenin ja illaksi luvatun myrskyn takia. Oikeastaan olisi tehnyt mieli vain juoda punaviiniä sohvalla. Ajattelin lähteä lähinnä nauttimaan tunnelmasta ja leikkimään GoProlla.

Pelipaikoilla kisafiilis kuitenkin nousi nopeasti. Kansliassa oli aika kuuma, minkä ansiosta räntäsateen aiheuttama vilu hävisi, ja päätin lähteä kisaan pelkällä paidalla aiemmin harkitsemani takin sijasta. Verkka kulki ihan kivasti ja kovin räntäsadekin laantui. Siitä sitten vaan lähtöasemiin eturivin tuntumaan ja katsomaan miten käy.

Lähdön jälkeen huomasin juoksevani Turun Urheiluliiton Andreina Keron takana. Tiesin hänet kovaksi menijäksi, joten päätin roikkua hänen ryhmässään, kun vauhti tuntui sopivalta. Harmittavasti kuitenkin jäin vähän porukasta jälkeen ja jouduin puskemaan vastatuuliosuutta yksin, mutta onneksi tuuli ei tuntunut niin pahalta kuin olin pelännyt.

Ekan kierroksen lopun myötätuuliosuudella sain ryhmän kiinni. Vitosen väliaika oli yllätys, noin 18.36 eli olin ennätysvauhdissa! Toisen kierroksen alussa ajauduin kolmen hengen porukan kärkeen ja vauhti hidastui taas vastatuulessa. Juoksu tuntui kuitenkin edelleen hyvältä, joten keskityin hyvään juoksuasentoon ja ajattelin, että kun vain vastatuulipätkästä selviän, viimeiset 2,5 km on helpompaa.

Käännyttäessä reilun parin kilometrin loppusuoralla olo oli edelleen hyvä. Juoksu pysyi hyvin kasassa, ja sain jopa kirittyä vähän loppua kohti. Ehkä olisi ollut varaa kiristää vähän aiemminkin, mutta nyt jäi ainakin vahva ja hallittu olo juoksusta kokonaisuudessaan. Enkka parani lopulta n. 10 sekuntia, joten ihan aiemmin asettamaani tavoitteeseen 36-alkuisesta ajasta en päässyt, mutta valmistautumiseen nähden hyvä suoritus. Tai ehkä lepo olikin tässä taikana. Keli oli lopulta paljon odotettua inhimillisempi, vaikka jossain kohtaa pientä sohjoista liukkautta olikin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti kesäkuun puolikasta – siellä sitten vaan samaa vauhtia, niin hyvä tulee 😀

GoPro-video jäi tossun hyvän syönnin takia tyngäksi, mutta pientä fiilistelyä kuitenkin:

Paluu lenkkipoluille

Vih-doin-kin. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina juoksin pitkän lenkin, ja seuraavana päivänä alkoivat flunssaoireet. Seuraavana keskiviikkona oli tarkoitus juosta Vierumäellä, mutta jäi lenkit tekemättä, vaikka vähän tekniikkadrillejä teinkin. Siitä täyslepoa viikko, kunnes tämän viikon keskiviikkona kävin lyhyellä lenkillä ja torstaina tennistreeneissä. Perjantaina tuntui, että flunssa tulee takaisin, joten kaksi päivää lisälepoa.
Tänään sitten reilu kymppi ja loppuun muutama kiihdytys, ja kylläpä tuntui hyvältä! Tietty jalkoja alussa kolotti, syke oli koholla, eivätkä kiihdytykset kovin kummoisesti irronneet, mutta silti jäi hyvä fiilis. Sormet ristiin, että tämä tauti oli tässä.
Lenkin lisäksi juoksuintoa kasvatti juttujen lukeminen SM-puolikkaalta. Tuloslistan perusteella parin vuoden hyvän treenin jälkeen voisi kehdata jopa osallistua noihin karkeloihin. Eihän siellä tietenkään pärjäisi, mutta ei välttämättä ihan viimeisiksikään jäisi.
Aurajoen yöjuoksuun valmistautuminen ei nyt mennyt aivan putkeen. Ensi viikolla olisi vielä tennispeli ja -treenit, joten ei tässä kauheasti ennen kisaa enää juosta ehdi. Noooo, levossahan se kunto kasvaa. Mukava tapahtumahan tuo on joka tapauksessa, vaikka ennätys jäisikin tällä kertaa haaveeksi.

Polarin juoksuindeksin suuret lupaukset

Olen viime vuosina luottanut mittarihommissa Polarin teknologiaan ja sitä myöten seurannut mielenkiinnolla Polarin verkkopalvelun juoksuindeksitoimintoa. Toiminto laskee sykkeen ja vauhdin perusteella jokaiselle lenkille juoksuindeksin (nykyinen mittarini V800 huomioi myös korkeuserot). Polar Flow -verkkopalvelu laskee sitten näistä yksittäisten lenkkien indekseistä liukuvan keskiarvon, jonka pitäisi antaa trenditietoa kunnon kehittymisestä.
Vaikka malli on tietysti yksinkertaistettu, perusperiaate on varsin looginen. Jos samalla sykkeellä pystyy juoksemaan kovempaa, kunto on parantunut, ja tällöin myös juoksuindeksi paranee. Juokseva keskiarvo tasoittaa ainakin jossain määrin olosuhteista johtuvaa vaihtelua.
Tykkään indeksistä, se on miellyttävän selkeä, ja paranevaa indeksiä on hauska seurata. Yksi asia kuitenkin tökkii: indeksin lupaamat eeppiset tulokset, jotka eivät toteudu käytännössä. Juoksuindeksini saa oikeastaan jokaisella lenkillä arvion ”huippu”, ja keskiarvo huitelee 70 ja 80 välillä. Tässä vuoden käyrä:

Tästä käy hyvin ilmi, mitä juoksemattomuus tekee käyrälle. Juoksin maratonin viime vuoden lokakuussa, minkä jälkeen ensin lepäilin ja sitten sairastelin. Indeksi upposi pohjalukemiin. Mutta kun kaavioon alkoi taas ilmestyä pisteitä (=yksittäisiä lenkkejä), indeksi lähti nopeasti nousuun.
Yläosassa näkyvät puolestaan ”ennusteet” eri matkoille. Kenelle voin tehdä valituksen, kun ei kulje noihin aikoihin? Olisi hauska nähdä muiden käyriä, vaimon kanssa kun on näitä vertailtu, niin hänellä ennusteet pitävät huomattavasti paremmin paikkansa. Toisaalta hänellä myös vaihtelu yksittäisten lenkkien välillä on pienempää: minun kaavioni näyttää haulikolla ammutulta. Tämä saattaa kertoa myös jotain juoksukunnon ”anatomiasta”. Saan parhaat indeksit aina PK-lenkeiltä – onko VK-puoli siis ohuemmissa kantimissa?
Tai ehkä kyse on vain päättäväisyydestä. Lainaus Polarin sivulta:

Vaikka Running Index auttaa ennakoimaan suoritusta melko luotettavasti, myöskään muiden tekijöiden merkitystä ei pidä unohtaa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvä valmistautuminen, ihanteelliset juoksuolosuhteet ja päättäväisyys – ihmisiähän me kaikki kuitenkin olemme.

Kilpailukalenteri 2017

En ole mikään himokilpailija. Yksi maraton vuodessa on todellakin tarpeeksi, puolikkaita menee korkeintaan kaksi eikä lyhyitäkään kilpailuja tule joka viikonloppu kierrettyä. Tämä johtaa tietysti siihen, että harvoissa kisoissa on kovat paineet onnistua; muuten tavoitteet siirtyvät helposti seuraavaan vuoteen.
Kisakauden avauksena on useampana vuonna toiminut huhtikuun alussa vitonen Maarian Mahdin Tulppaanijuoksussa. Sympaattisessa tapahtumassa saa kisata yleisurheilujunnujen kanssa (=hävitä lapsille) ja kokeilla kevään vauhtia. Kisa toimii myös hyvänä harjoituksena huhtikuun lopussa juostavaa Aurajoen yöjuoksua varten, jossa kisataan sitten jo tosissaan. Jopa Suomen nopeimmaksi kehuttu reitti ja lähtö iltakymmeneltä tarjoavat hyvät edellytykset ennätysjuoksuille. Tänä vuonna Yöjuoksu laukataan 29.4. Itsellä flunssa saattaa vähän syödä iskukykyä, mutta ennätystä lähdetään silti jahtaamaan.
Yöjuoksusta kuukausi eteenpäin ja sitten onkin puolikkaan vuoro Helsinki Half Marathonilla. Toissavuoden kisasta jäi hyvät muistot, joten tänne lähdetään taas luottavaisin mielin hakemaan uutta ennätystä. Nopea reitti ja aamulähtö sopivat erinomaisesti kovan ajan tavoitteluun. Myös ajankohta on sopiva kesän alussa: puolikkaasta toivuttua on hyvä aika alkaa rakentaa maratonkuntoa syksyä varten.
Maratonkisa on vielä auki, mutta vahva ehdokas on Tallinnan maraton. Kisa tuntuu saaneen paljon kehuja aiempien vuosien osallistujilta, Tallinnaan on helppo matkustaa ja kilpailu juostaan sopivasti syyskuussa. Edelliset maratonit olen juossut aina lokakuussa, mutta vähän on tullut sellainen olo, että aikaisempi olisi kuitenkin parempi. Ja vaikka Vantaa oli muutenkin erinomainen kisa viime vuonna, tänä vuonna voisi olla taas ulkomaan keikan vuoro.
Näiden lisäksi fiiliksen mukaan voi sitten käydä juoksemassa pieniä kylähölkkiä. Ainakin heinäkuun lopussa olisi parikin hyvää kisaa tarjolla: Forssassa ratakymppi ja Naantalissa Unikeon aamuhölkkä. Viime vuonna olin Forssassa mukana, ja olihan se hienoa juosta perinteinen ratakisa. Naantalissa juoksin joskus opiskeluaikana: heräsin yöllä kolmen ja neljän välillä, poljin pyörällä Turusta Naantaliin ja olin freesinä lähtöviivalla 5.30. Vaikka kisa on selvästi enemmän elämyksiä kuin ennätyksiä varten, muistan juoksun kulkeneen yllättävän hyvin! Vieläköhän sitä vanha jaksaisi…
 

Tavoitteet kaudelle 2017

Monelle juoksijalle loppusyksy on tavoitteiden asettamisen aikaa, kun vanha kausi on paketissa ja harjoittelu kohti uutta alkaa. Itsekin mietin tavoitteita jo muutama kuukausi sitten, mutta kirjataan ne nyt myös tähän kaikkien nähtäväksi. Tänne voi tulla sitten kauden päätteeksi taputtelemaan selkään tai ilkkumaan toteutuneiden suoritusten mukaan.

Jatka lukemista ”Tavoitteet kaudelle 2017”

Uusintalähtö

Pari vuotta sitten virittelin blogia, mutta en päässyt paria kirjoitusta pidemmälle. Aika ajoin olen leikitellyt ajatuksella tubettamisesta, mutta ei tahdo oikein aika riittää eeppisten editointien tekoon… Nyt kun iski flunssa päälle enkä siten pääse lenkille, sain kuningasajatuksen: alan pitää sekä blogia että tubekanavaa! Looginen järkeilyhän tässä menee niin, että kirjoituksia on nopea naputella milloin vain, ja videot tuovat sitten mukavaa vaihtelua touhuun. Voittajakonsepti!

Tarkoitus olisi kirjoitella ennen kaikkea juoksusta ja kestävyysurheilusta. Määrittelen itseni kilpakuntoilijaksi eli harrastan juoksua tavoitteellisesti, vaikka en huippu-urheilija olekaan. Perhe ja päivätyö asettavat omat realiteetit, mutta tällä tasolla hyviä tuloksia saa onneksi vielä muuta elämää uhraamatta. Ikää on reilut kolmekymmentä vuotta, joten paljon on hyviä vuosiakin vielä jäljellä… Vaimo on myös kova juoksemaan, joten lenkit on luonnollinen osa koko perheen arkea.

Tässäpä tällainen lyhykäinen prologi, mitä tuleman pitää. Ai niin, olen itse asiassa myös tosi hauska mies, joten ihan puhtaalla asialinjalla ei varmaan blogissakaan mennä. Tervetuloa lukemaan!