Väsynyttä menoa treenirintamalla (mutta onnellinen loppu)

Huh huh, ei nyt ihan taas menneet treenit suunnitelmien mukaan. Edellistä kahta viikkoa leimasivat työkiireet, kotikiireet ja yleisesti väsynyt harjoittelufiilis. Tällaisina viikkoina sitä todella huomaa, että kiireinen aivotyö ja arjen ryntäily paikasta toiseen verottavat myös fyysistä jaksamista.
Toissaviikolle sattui tennistreenien lisäksi kaksi ottelua. Pelityylini on fyysisesti aika raskas jokainen pallo mennään loppuun asti!  ja kun pelit pelattiin vielä illalla aivan liian myöhään*, kuormitus peleistä oli iso. Kun tähän yhdistetään vielä arjen kiiret, ei ollut oikein paukkuja muuta kuin pk-juoksuun. Perjantaina tosin tein tasavauhtisen vk:n, mutta sekin jäi vatsakipujen takia keskeneräiseksi.
Jatka lukemista ”Väsynyttä menoa treenirintamalla (mutta onnellinen loppu)”

Normiviikko

Välillä on viikkoja, jolloin kahden ihmisen tavoitteellisen maratonharjoittelun sovittaminen lapsiperheen viikko-ohjelmaan sujuu kuin tanssi. Tämä ei ollut yksi niistä.
Maanantaina oli molempien lasten harrastukset, joissa molemmissa aikuisen oli oltava paikalla. Tietysti myös jääkaapi oli tyhjä, joten jossain välissä piti käydä kaupassa. Toisena iltana sama juttu; kaupassa ei tosin tarvinnut käydä, mutta harrastusten aikataulut menivät sillä tavalla peräkkäin, että ensimmäinen mahdollisuus lenkkiin aukesi vasta paljon kahdeksan jälkeen. (Ja tietenkin sama päivä oli myös veroilmoituksen viimeinen jättöpäivä.) Jatka lukemista ”Normiviikko”

Kun mikään ei riitä 

Ensimmäisestä maratonistani on kohta kymmenen vuotta. Tavoite oli vetäistä alle neljän tunnin Paavo Nurmi Marathonilla. Ylitankkasin, alinesteytin ja varmaan olin vain muutenkin huonossa kunnossa, kun loppuajaksi tuli kramppien siivittämänä jotain 4.10. Silloin ajatus kolmen tunnin maratonista tuntui niin utopistiselta, että en siitä oikein osannut edes haaveilla. Sellaisella ajallahan olisi ollut Paavolla jo kärkisijoilla! Vaan nälkä kasvaa syödessä.
Jatka lukemista ”Kun mikään ei riitä ”

Alkuvuoden treenit

Vuodesta on jo kolmannes takana, joten nyt lienee sopiva hetki katsoa, miten on mennyt harjoitusrintamalla noin niin kuin omasta mielestä. Vertailupohjana toimivat tietysti aiemmin kertomani tavoitteet. Aloitetaan numeroista, yhteenvetona alkuvuosi näyttää tältä:


Kilometrit ovat pelkkää juoksua, mutta ajasta noin viidenneksen vietin tenniskentällä. Siellä itse asiassa alkuvuosi sujui erinomaisesti pieneen vammaan asti, mutta koska blogin nimi ei ole lyö lyö, niin keskitytään tässä nyt juoksuun. Ehkä kirjoittelen myöhemmin kahden lajin yhdistämisestä.
Vuoden määrätavoitteesta olen valitettavan paljon jäljessä, ennen kaikkea pitkittyneen flunssan takia. Kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta ei ollut yhtään ekstraa varastossa, joten huhtikuun huono saldo näkyy heti kokonaismäärässä. Tasaisella vauhdilla saisin tänä vuonna kasaan vain 2400 kilometriä, kun tavoite on 3000. Toisaalta alkuvuosi on olosuhteiden puolesta aina haastavinta aikaa kerätä kilometrejä, joten vielähän tässä ehtii kiriä. Kuukausikohtainen matkakuvaaja on joka tapauksessa karua katseltavaa ja määriä on pakko saada seuraavien kuukausien aikana ylös, muuten ei hyvä heilu maratonilla:

Laadullisesti alkuvuosi meni ihan hyvin. Pitkiä lenkkejä olen ehtinyt tehdä aika mukavasti, ja vetotreenejäkin on tullut tehtyä säännöllisesti. Tonnin vedoissa näki hyvin harjoittelun ja pitävän alustan vaikutuksen, kun kilometrivauhdeista lähti 1,5 kuukaudessa 15 sekuntia. Tasavauhtisia VK-lenkkejä ei ole vielä kauheasti alla, mutta niitä olisi tarkoitus ottaa seuraavaksi ohjelmaan. Muutama muukin ajatus on jo tulevien viikkojen harjoittelusta, mutta täytyy vielä miettiä järkevää viikkorytmitystä. HHM:ään on enää viisi ja puoli viikkoa…
Summa summarum, vaikka alkuvuosi ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään, kokonaisuus oli tyydyttävä. Ennen huhtikuuta harjoittelu oli säännöllistä ja Aurajoen yöjuoksun perusteella myös oikeansuuntaista. Nyt vain ruuvia kireämmälle, vähän uusia lääkkeitä harjoitusohjelmaan ja kesäkuussa taas ennätysjahtiin!