Lyhyen työmatkan myötä pääsin viime viikolla tutustumaan vähän erilaisiin lenkkimaisemiin San Josessa. Ulkomaille lähtiessä näppärä keino selvittää hyviä lenkkireittejä on Stravan lämpökartat. Kartoista näkee, missä Strava-käyttäjät ovat eniten lenkkeilleet, ja reittityökalulla voi suosituimmista reiteistä laatia sopivan mittaisen reitin (ja siirtää sen sitten vaikka yhteensopivaan kelloon). Tällä kertaa sain selville, että majoitukseni sijaitsi vain mailin päässä erinomaisen polkuverkoston alkupäästä, ja lähellä oli myös suosittu puistoalue. Olosuhteet olivat siis kunnossa.
Steep hill
Aikaeron takia heräsin joka aamu suunnilleen viideltä, joten ennen töitä ehdin mainiosti lenkille auringonnousun aikaan. Amerikkalaiset ovat selvästi aamulenkkikansaa, sillä yksin ei kuuden jälkeen tarvinnut juosta. Juoksijoiden lisäksi reiteillä oli paljon maastopyöräilijöitä. Polut olivat teknisesti helppoja, mitä nyt alamäessä sai olla tarkkana vierivien pikkukivien kanssa. Nousua kertyi pisimmällä 13 kilometrin lenkillä n. 300 metriä.
Mountain lions live here
Polkujen alkupäässä varoiteltiin vuorilla elävistä hurjista pedoista: puumista, kalkkarokäärmeistä ja punkeista(!). Mikään näistä ei onneksi päässyt yllättämään, mutta muuta faunaa kyllä riitti: pikkupupuja, lintuja ja jolkottelipa kojoottikin jonkin matkaa jäniksenä.
Muuten amerikkalaiset osoittautuivat hupijuoksujen ystäviksi. Lounaskeskusteluissa kävi ilmi, että melkein kaikki olivat osallistuneet johonkin juoksukisaan hassussa kostyymissa. Ilmeisesti eivät ota juoksua ihan tosissaan. Ihme porukkaa.