Kohti ääretöntä ja sen yli
Vuosi 2017 pakettiin
Vuosi 2017 pakettiin

Vuosi 2017 pakettiin

Niin se vuosi taas vaihtui. Kova harjoitusviikko ja uudenvuoden juhliminen väsyttävät sen verran, että vuosi alkaa lepopäivällä ja menneiden muistelulla.  2017 ei jäänyt oman juoksu-urani osalta historiaan suurten mainetekojen vuotena, mutta tulihan sitä kuitenkin jonkin verran ulkoiltua ja pohjia vahvistettua.
Harjoittelun suhteen mennyt vuosi jakautui oikeastaan kolmeen jaksoon. Hassua kyllä, talvikuukaudet olivat tällä kertaa ihmisen parasta aikaa. Vuosi alkoi ihan mukavasti, vaikka mitään huippumääriä en saanut aikaiseksi. Viikkokilometrit vaihtelivat 40 ja 70 kilometrin välillä ja siihen viikoittaiset tennistreenit ja satunnaiset matsit päälle. Vaikka määrät eivät päätä huimanneet, laadullisesti treeni oli ihan hyvää, ja sain tehtyä hyviä vk-treenejä. Joku flunssa kevääseen tietty osui, mutta olin kevätkauteen kohtalaisen tyytyväinen, vaikka kisat eivät kovin erikoisesti sujuneet. Ilmassa oli kuitenkin lupaus paremmista ajoista. Kesäkuussa pelasin nopealla tempolla tenniksen kesäsarjan, mikä verotti juoksukilometrejä, mutta liikuttua tuli silti.

Kuvaajasta päättelemme, että Suomessa on parhaat treeniolosuhteet marras–maaliskuussa.

Heinäkuussa aloitin kolmen kuukauden työkeikan Amsterdamissa. Tähän ajanjaksoon olen juoksujen suhteen kyllä aika pettynyt. Etukäteen oli tarkoitus tehdä kova treenijakso, kun normaalin arjen sijaan luvassa oli erinomainen tilaisuus keskittyä vain työntekoon ja treeniin. Haaveet kaatuivat kuin nastaton juoksija peilijäisessä mutkassa: uusi työ, epätavalliset työajat, reissuelämä ja Suomessa ramppaaminen veivät miehestä mehut, ja eeppinen treeni vaihtui satunnaiseksi lenkkeilyksi. Vain sauvat ja tuulipuku puuttuivat.

Reissusta palattuani ainoa tavoite oli päästä uudelleen säännölliseen treenirytmiin kiinni. Tämä onnistui lopulta yllättävänkin hyvin, ja juoksin lopulta sekä marras- että joulukuussa enemmän kuin vuoden aiempina kuukausina. Vuosi huipentui 95 (nevö foget) kilometrin viikkoon. Vauhtitreenitkin sujuivat taas, joten tästä on erittäin hyvä lähteä uuteen vuoteen. Vuoden kokonaismääräksi tuli 2200 kilometriä eli edelliseen vuoteen petrausta vaatimattomat 10 %. Ensi (tänä) vuonna pitää pystyä parempaan.

Ennätysten suhteen vuosi jäi laihaksi. Aurajoen yöjuoksussa sain parannettua kympin ennätystäni kokonaiset 10 sekuntia. Ei mitenkään hurja parannus kahdessa vuodessa, ja tätä menoa mahdun Kalevan kisoihin vasta 60 vuoden kuluttua. No, ennätys kuitenkin, ja lopulta vuoden ainoa sellainen. Yöjuoksun lisäksi tosin osallistuinkin vain kahteen muuhun juoksukilpailuun: Helsinki Half Marathoniin ja Hollannissa Damloop by Nightiin. Ensimmäisessä lähdettiin jälleen kerran hakemaan puolikkaan ennätystä, jälleen kerran laihoin tuloksin. Damloop oli puhdas hupijuoksu. Puolikas on ollut kyllä viime vuosina vaikea matka – jopa niin vaikea, että tekisi mieli tehdä siitä ensi kauden päätavoite. Juoksukisojen lisäksi tuli käytyä kahdessa Rogaining-kisassa. Näissä ei ole ikinä sen kummempia tulostavoitteita, vaan lasken onnistumiseksi kisan vetämisen läpi iloisella mielellä. Tähän tavoitteeseen päästiin molemmissa kisoissa.

Yhteenveto

Vuosi 2017 ei ollut juoksutulosten suhteen unelmien täyttymys mutta ei toisaalta elämää suurempi pettymyskään. Keväällä olin ihan hyvässä nousukunnossa ja loppuvuodesta sain taas rytmistä uudelleen kiinni – väliin vain mahtui luvattoman huono jakso, joka kyllä opetti muun elämän vaikutuksesta treeniin. Lopun tsemppaus varmisti hyvät asemat uuteen kauteen, kun pohjalla on jo pari onnistunutta treenikuukautta. Vuoden ensimmäiselle päivälle tosin sattui heti melkoinen tragedia, kun Stravassa joku ryöväsi minulta kaksi kruunua. KAKSI! Selvä täsmäisku. Tämä ei jää kostamatta.

auringonlaskuun

Kohti uusia pettymyksiä haasteita.