Kohti ääretöntä ja sen yli
Katsaus alkuvuoteen: harjoittelin, voitin, hiihdin
Katsaus alkuvuoteen: harjoittelin, voitin, hiihdin

Katsaus alkuvuoteen: harjoittelin, voitin, hiihdin

Otsikko kertoo (vaatimattomasti) olennaisen alkuvuodesta. Vuodenvaihteen tienoilla juoksin kovat määrät, sitten kävin voittamassa yhden polkujuoksukilpailun ja viime viikkoina on kertynyt enemmän hiihto- kuin juoksukilometrejä.

Heti joulun jälkeen tuli tosiaan tehtyä omalla mittapuulla merkittävästi määrää eli pari yli 90 juoksukilometrin viikkoa. Eihän tuo kova määrä ole useimmille kolmen tunnin maratoonareille mutta minulle aika harvinaista herkkua. Viikoittaiset tennistreenit syövät yleensä juoksukilometrejä, ja muutenkin on tuntunut, että itselle ei sovi mikään yletön kilometritehtailu. Nuo viikot menivät kuitenkin ihan mukavasti, mihin osaltaan vaikutti varmasti myös lomailu ja normaalin arjen rasitusten puuttuminen.

tossut lumella

Kovat treeniviikot huipentuivat Littoisissa järjestettyyn 6,6 kilometrin yöpolkujuoksuun, joka kuulosti sopivan rennolta ja eksoottiselta treenikauden kisaksi. Luvassa oli mutavelliä, jäisiä kallioita ja pilkkopimeää eli oikein sopivaa lauantai-illan ohjelmaa. Kilpailu oli aika kotikutoinen, esimerkiksi kisatoimisto oli auton takakontissa… Mutta lämmin pukuhuone ja vessat oli käytettävissä, reitti oli hyvin merkitty heijastimilla ja maalissa sai mehua ja piparia, joten niukat järjestelyt oli hyvin hoidettu!
Reitti juostiin kahtena 3,3 kilometrin lenkkinä. Enimmäkseen mentiin kallioista polkua, ja etenkin alaspäin rynniminen kyllä vähän jännitti, mutta hyvin nastakenkä piti. Välillä mentiin nilkkoja myöten kosteikoissa. Taktiikkana oli pysyä kärjen tuntumassa, mutta jättää vetovastuu kuitenkin taitavammille ja tehokkaammin lampuin varustautuneille polkukiipijöille. Kärjessä vuorottelivat suunnistajatyttö ja toinen mies, minä yritin vain roikkua perässä. Järkeilin, että kapeilla ja kivikkoisilla poluilla menen vain juuri niin lujaa kun tarvitsee, ja ratkaisut tehdään siten lopun juostavammalla polulla. Kolmesataa metriä ennen maalia päätin tehdä ratkaisuni. Odotin kaameaa kiritaistoa, mutta yllättäen en hetken päästä kuullutkaan takaa enää puuskutusta ja tajusin, että isku oli kuolettava. En tosin ollut maalissa ihan varma, olinko varmasti ensimmäinen, mutta kun kouraan lyötiin suklaata ja pyyhkeitä, uskottava se oli. Uran toinen voitto oli taskussa.

pimeä polku

Kisan jälkeen harjoittelu jatkoi tuttuun tapaan, ja tammikuussa tuli lähemmäs 300 kilometriä juoksua. Helmikuussa kuitenkin talvi yllätti juoksijan, ja jopa lähikuntoradalleni saatiin pitkästä aikaa latu. Vaihdoin siis tossut suksiin, minkä seurauksena helmikuun juoksukilometrit jäi noin viiteenkymmeneen, mutta toisaalta hiihtoa tuli sitten lähes 200 kilometriä. Yksi viikko tuli vietettyä myös Rukalla, jossa kilometrejä kertyi vielä tavallista tehokkaammin. Hiihtely on jatkunut maaliskuulle asti, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että kohta on aika ripustaa sukset seinälle ja aloittaa taas juoksuharjoittelu oikein toden teolla. Kevään juoksukilpailut kuitenkin lähestyvät jo kovaa vauhtia. Muutaman lenkin perusteella hiihto on pitänyt kuntoa ihan mukavasti yllä, mutta seuraavaksi täytyisi saada taas juoksuspesifi suorituskyky nousuun.

latu