Sykkeen mittaus vaati pitkään rinnalle asetettavan sykevyön, kunnes viime vuosina myös optinen mittaustapa alkoi yleistyä. Yleisin sovellutus tästä on kelloon integroitu sykesensori, mutta optisia sensoreita on saatavana myös erillisinä laitteina. Odotellessani kärsimättömästi Polar V800:lle seuraajaa olen tutustunut juuri tällaisiin erillissensoreihin, ensin Scosche Rhythm+ -sensoriin ja muutaman kuukauden ajan myös Polar OH1 -sensoriin (koska vaimoni omi Scoschen ja koska rannesykemittauksen epävarmuus edelleen epäilyttää). Kokosin tähän kirjoitukseen käyttökokemuksia molemmista vempeleistä.
Alkuun pieni teknologiakertaus. Toisin kuin perinteiset sykevyöt, optiset sensorit eivät mittaa sähköisiä signaaleja suoraan sydämestä, vaan syketieto saadaan epäsuorasti veren virtauksen voimakkuudesta. Optinen sensori heijastaa ihon läpi valoa ja mittaa sitten sen heijastumista takaisin. Syke lasketaan heijastumisen voimakkuudesta: kun syke on korkealla, verta virtaa enemmän ja valo heijastuu heikommin. (Virallinen insinööriosuus päättyy tähän.)
Scosche Rhythm+ on eräänlainen optisten sykesensorien äiti ja vertailukohta, jota muun muassa mittariguru DC Rainmaker omalla sivustollaan suosittelee. Polar OH1 on sen tuoreempi haastaja, joka saapui markkinoille vasta viime syksynä. Molemmat voi yhdistää Bluetoothilla useimpiin nykyaikaisiin urheilukelloihin tai älypuhelimeen, ja Rhythm+ tukee myös ANT+-yhteyttä esimerkiksi Suunnon vanhempiin kelloihin. OH1:ssa on lisäksi sisäinen muisti, joten sillä voi tallentaa harjoituksia myös ilman päätelaitetta ja siirtää ne myöhemmin Bluetoothilla mobiililaitteeseen.
Kooltaan Polar OH1 on kompaktimpi vaihtoehto: se on halkaisijaltaan aika täsmälleen kahden euron kolikon kokoinen. Scoschen sensori näyttää sen rinnalla suurelta, mutta päivittäisessä käytössä kokoerolla ei juuri ole merkitystä. Molemmissa sensoreissa on joustavat kangasrannekkeet, jolla sensori kiinnitetään käsivarteen – itselleni luontevimmalta paikalta on tuntunut olkavarsi. Kevyt nappula kulkee käsivarressa huomaamattomasti eikä purista samalla tavalla kuin sykevyö. Käsivarsikiinnityksen huono puoli on, että talvella sensori on muistettava pukea ensimmäisenä – jos sensorin muistaa vasta lopuksi, edessä on ylävartalon osalta paluu lähtöruutuun, sillä pitkähihaisen paidan alle sensoria ei saa enää ujutettua. T-paidan kanssa tätä ongelmaa ei tietysti ole.
Käyttö on helppoa. Ennen ensimmäistä käyttökertaa sensorin ja kellon välille muodostetaan tavalliseen tapaan pariliitos, minkä jälkeen päivittäisestä käytöstä selviää painelemalla laitteen ainoaa painiketta. Painikkeen suhteen OH1:n suunnittelussa on onnistuttu paremmin: Rhythm+:ssa painike reagoi turhankin herkästi ja saattaa helpommin kytkeä sensorin päälle esimerkiksi kassissa ja kuluttaa näin akun tyhjäksi. Molemmissa laitteissa on merkkivalo, mutta en ole sen eri toimintoihin juuri kiinnittänyt huomiota, kun sykesensori on käytössä aina paidan alla piilossa. Tosin OH1:ssä olen harjoituksen lopuksi alkanut tarkkailla sammutusvaloja, sillä ne kertovat näppärästi akun varauksesta.
Mutta se ulkoisista seikoista – siirrytään seuraavaksi optisen mittauksen kuumaan perunaan eli mittaustarkkuuteen. Itseni molemmat laitteet yllättivät positiivisesti: lukemat ovat olleet erittäin hyvin linjassa vyöllä mittaamieni sykkeiden kanssa. Optisten mittarien toimimiseen vaikuttavat herkästi ulkopuolinen valo tai sensorin liikkuminen. Käsivarsisensoreissa tällaisten virhelähteiden riski on huomattavasti pienempi kuin kelloihin integroiduissa rannesensoreissa, sillä sensori asettuu tukevasti olkavarteen ja piilottelee paidanhihan suojassa. Optisen mittauksen tekninen rajoitus on sykevyötä hitaampi reagointi nopeisiin muutoksiin vetoharjoituksissa (koska sensori mittaa veren virtaamaa eikä suoraan sydämen toimintaa), mutta itse en ole nähnyt tässä isoa ongelmaa. Täytyy tosin todeta, että en harjoittele varsinaisesti sykeohjatusti (sykemittarin käytöstäni voi lukea täältä). Vetoharjoittelussa tiukasti sykkeen perusteella viive voisi varmasti haitata.
Alun perin ajattelin käyttäväni vetoharjoituksissa edelleen sykevyötä, mutta käytännössä käsivarsihihnan mukavuus on saanut käyttämään niissäkin optista sensoria. Toinen optisen sensorin suosimiseen johtanut tekijä on mittauksen toimivuus lenkin alussa. Sykevyö tuntuu itselläni näyttävän usein lenkkien alussa aivan mitä sattuu: epäilen ongelmien johtuvan nälkiintynyttä oravaa muistuttavasta ruumiinrakenteestani ja alun vähäisestä hikoilusta. Optinen sensori näyttää aina alusta asti oikein, eli tässä suhteessa se on toiminut jopa luotettavammin kuin sykevyö!
Akku kestää molemmissa noin 7–10 tuntia – en osaa sanoa tarkasti, koska sensori unohtuu helposti käsivarteen, jos ei riisu paitaa heti lenkin jälkeen, ja kuluttaa siellä turhaan akkua… Lataaminen kerran viikossa ei äkkiseltään kuulosta pahalta, mutta itselleni se on optisen sensorin huonoin ominaisuus. Sykevyöhön piti vaihtaa paristo kerran puolessa vuodessa. Lataaminen tapahtuu molemmissa valmistajan omalla latausjohdolla (Scosche) tai latauspalikalla (Polar), joka kytketään tietokoneeseen tai perus-USB-laturiin (esim. kännykkälaturiin), joten siinä mielessä virtaa on helposti saatavilla. Tietysti jos laturin menee hukkaamaan tai se sattuu hajoamaan, millään muulla sensoreita ei pysty lataamaan, vaan on hankittava valmistajalta uusi mokkula tilalle.
Yhteenveto
Kuten edellä jo totesin, itse olen näiden optisten sensorien myötä luopunut sykevyöstä lähes kokonaan mukavuuden ja luotettavuuden takia. Hintaa molemmille malleille tulee noin 70 euroa eli aivan ilmaisia nämä eivät toki ole. Ensimmäistä sensoria hankkivan suosittelen ensisijaisesti valitsemaan Polar OH1:n sen pienen koon, paremman painikkeen ja sisäisen muistin vuoksi, mutta myös Schoche Rhythm+ on hyvä valinta ANT+-kellon omistajalle.
Optisen sykesensorin hyvät puolet
- Ei purista rintaa samalla tavalla kuin perinteinen sykevyö
- Näyttää lenkin alusta asti oikein
- Polar OH1:ta voi käyttää sykkeen tallentamiseen myös ilman kelloa
- Toimii luotettavammin kuin kelloon integroitu sensori
Optisen sykesensorin huonot puolet
- Yksi ladattava laite lisää
- Hidas reagointi nopeissa vedoissa
- Lisäostos – kellojen mukana näitä ei toimiteta
Olen miettinyt optisen sensorin hankkimista suunnon sykevyöni tilalle ja nämä kaksi ylläolevaa ovat vaihtoehtoina.
Kelloni on Suunto Spartan Sport Wrist HR Baro Stealth.
Pystyykö näistä optisista sensoreista jomman kumman liittämään kellooni?
Hei, molemmat toimivat Bluetoothilla eli pelittävät kyllä Spartanin kanssa!