Optinen vaihtoehto sykevyölle – kokemuksia Polar OH1 ja Schoche Rhythm+ -sykesensoreista

Sykkeen mittaus vaati pitkään rinnalle asetettavan sykevyön, kunnes viime vuosina myös optinen mittaustapa alkoi yleistyä. Yleisin sovellutus tästä on kelloon integroitu sykesensori, mutta optisia sensoreita on saatavana myös erillisinä laitteina. Odotellessani kärsimättömästi Polar V800:lle seuraajaa olen tutustunut juuri tällaisiin erillissensoreihin, ensin Scosche Rhythm+ -sensoriin ja muutaman kuukauden ajan myös Polar OH1 -sensoriin (koska vaimoni omi Scoschen ja koska rannesykemittauksen epävarmuus edelleen epäilyttää). Kokosin tähän kirjoitukseen käyttökokemuksia molemmista vempeleistä.

Polar OH1 & Scoche

Jatka lukemista ”Optinen vaihtoehto sykevyölle – kokemuksia Polar OH1 ja Schoche Rhythm+ -sykesensoreista”

Strava-segmentit lenkille mukaan

Yritin manata jo aikoja sitten Polarilta seuraajaa V800-mittarille, vaan eipä tuota ole edelleenkään kuulunut. Garmin-tarjoukset tulee kyllä tutkittua päivä päivältä tarkemmin… Toisaalta Polarin mielestä huhut V800:n kuolemasta ovat nähtävästi pahasti liioiteltuja, sillä Kempeleeltä puskee edelleen mittariin päivityksiä. Viimeisin sisälsi itse asiassa yhden niistä toiminnoista, jonka takia olen Garminista haaveillut: Stravan live-segmentit.

Jatka lukemista ”Strava-segmentit lenkille mukaan”

Polar V900, missä olet?

Mittarien kehittymistä on ollut hauska seurata viime vuosina. Kun aloittelin juoksuharrastusta, matkanmittaus oli vielä lastenkengissä. Lenkit mitattiin karttapalveluista, kunnes kuvaan astuivat erilliset gps- ja footpodit. Garminilta tuli ensimmäiset integroidut vehkeet, mutta ne olivat niin järkyttäviä mokkuloita, että käytin mieluummin erillisratkaisuja. Ajan myötä integroidut laitteet kuitenkin pienenivät ja muuttuivat ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Nyt olisi vaikea enää kuvitella erillistä gps-palikkaa, ja optisen mittauksen myötä sykemittauskin on menossa samaan kaikki-yhdessä-laitteessa-suuntaan.
Jatka lukemista ”Polar V900, missä olet?”

Polarin juoksuindeksin suuret lupaukset

Olen viime vuosina luottanut mittarihommissa Polarin teknologiaan ja sitä myöten seurannut mielenkiinnolla Polarin verkkopalvelun juoksuindeksitoimintoa. Toiminto laskee sykkeen ja vauhdin perusteella jokaiselle lenkille juoksuindeksin (nykyinen mittarini V800 huomioi myös korkeuserot). Polar Flow -verkkopalvelu laskee sitten näistä yksittäisten lenkkien indekseistä liukuvan keskiarvon, jonka pitäisi antaa trenditietoa kunnon kehittymisestä.
Vaikka malli on tietysti yksinkertaistettu, perusperiaate on varsin looginen. Jos samalla sykkeellä pystyy juoksemaan kovempaa, kunto on parantunut, ja tällöin myös juoksuindeksi paranee. Juokseva keskiarvo tasoittaa ainakin jossain määrin olosuhteista johtuvaa vaihtelua.
Tykkään indeksistä, se on miellyttävän selkeä, ja paranevaa indeksiä on hauska seurata. Yksi asia kuitenkin tökkii: indeksin lupaamat eeppiset tulokset, jotka eivät toteudu käytännössä. Juoksuindeksini saa oikeastaan jokaisella lenkillä arvion ”huippu”, ja keskiarvo huitelee 70 ja 80 välillä. Tässä vuoden käyrä:

Tästä käy hyvin ilmi, mitä juoksemattomuus tekee käyrälle. Juoksin maratonin viime vuoden lokakuussa, minkä jälkeen ensin lepäilin ja sitten sairastelin. Indeksi upposi pohjalukemiin. Mutta kun kaavioon alkoi taas ilmestyä pisteitä (=yksittäisiä lenkkejä), indeksi lähti nopeasti nousuun.
Yläosassa näkyvät puolestaan ”ennusteet” eri matkoille. Kenelle voin tehdä valituksen, kun ei kulje noihin aikoihin? Olisi hauska nähdä muiden käyriä, vaimon kanssa kun on näitä vertailtu, niin hänellä ennusteet pitävät huomattavasti paremmin paikkansa. Toisaalta hänellä myös vaihtelu yksittäisten lenkkien välillä on pienempää: minun kaavioni näyttää haulikolla ammutulta. Tämä saattaa kertoa myös jotain juoksukunnon ”anatomiasta”. Saan parhaat indeksit aina PK-lenkeiltä – onko VK-puoli siis ohuemmissa kantimissa?
Tai ehkä kyse on vain päättäväisyydestä. Lainaus Polarin sivulta:

Vaikka Running Index auttaa ennakoimaan suoritusta melko luotettavasti, myöskään muiden tekijöiden merkitystä ei pidä unohtaa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvä valmistautuminen, ihanteelliset juoksuolosuhteet ja päättäväisyys – ihmisiähän me kaikki kuitenkin olemme.